Antti Nurmesniemi oli suomalainen sisustusarkkitehti ja teollinen muotoilija, joka kuului siihen vaikuttavaan muotoilijasukupolveen, joka 1950–60-lukujen taitteessa loi perustan käsitteelle Finnish Design. Hänen suunnitteluaan leimasivat rationaalisuus, toiminnallisuus ja arjen käytettävyyden tinkimätön arvostus.

Nurmesniemen työ oli poikkeuksellisen monipuolista: se kattoi niin historiallisten kohteiden restaurointeja kuin suurten julkisten tilojen sisustuksia, arkisia käyttöesineitä ja moderneja huonekaluja. Hyvä esimerkki hänen laaja-alaisuudestaan on Helsingin metrojunien sisustussuunnittelu – työ, jossa yhdistyivät saumattomasti sisustusarkkitehdin ja teollisen muotoilijan osaaminen. Antin lähtökohta oli aina sama: käytön helppous ennen kaikkea.

Valmistuttuaan Taideteollisesta oppilaitoksesta Antti työskenteli Viljo Revellin arkkitehtitoimistossa vuosina 1951–1956. Tänä aikana hän suunnitteli muun muassa Hotelli Palacen saunaosaston, jonne syntyi klassikoksi muodostunut hevosenkengän muotoinen saunajakkara. Vuonna 1956 hän perusti oman toimistonsa, Studio Nurmesniemen, jonka ensimmäinen itsenäinen työ oli sittemmin ikoniksi noussut Pehtoori-kahvipannu.

Yksi hänen henkilökohtaisesti merkittävimmistä töistään oli pariskunnan ateljeekodin suunnittelu Helsingin Kulosaareen – koti, joka valmistui vuonna 1975. 1980-luvulla Antti suunnitteli myös joukon huonekaluja, kuten nojatuolin 004, joista on tullut modernin suomalaisen muotoilun klassikoita.

Nurmesniemi sai uransa aikana lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä tunnustuksia. Hän voitti Lunning-palkinnon vuonna 1959 ja suunnitteli Suomen osastot Milanon triennaaleihin vuosina 1960 ja 1964 – molemmilla kerroilla Grand Prix -palkittuina. Hän toimi arvostettuna opettajana ja luennoitsijana useissa korkeakouluissa sekä aktiivisena vaikuttajana taidetoimikunnissa ja luottamustehtävissä.